Katsaus ruoka-avun rahoitukseen Suomen kunnissa

Ruoka-avun rahoitus on ollut vaihtelevaa ja epävarmaa, ja vastuu ruoka-avun järjestämisestä ja sen tuesta ei myöskään ole selkeästi määritelty. Tiedossa on ollut, että valtionavun lisäksi ainakin osa Suomen kunnista tukee ruoka-aputoimintaa – jotkut jopa huomattavilla summilla.

Kartoittaaksemme tilannetta laajemmin keräsimme Ruoka-avun järjestökoordinaation kehittämishankkeessa elo-syyskuun aikana tietoa siitä, kuinka ruoka-apua rahoitetaan ja muutoin tuetaan Suomen kunnissa. Kysely aiheesta oli auki 10.8.–6.9.2023, ja kyselyyn toivottiin vastauksia erityisesti kuntien ruoka-apua tuntevilta työntekijöiltä tai hyvinvointialueella työskenteleviltä ruoka-avun parissa toimivilta henkilöiltä. Kyselylinkki lähetettiin hyvinvointialueiden ja keskuskuntien koordinoimien ruoka-avun jakamiseen tarkoitetun STM-valtionavustushakukierroksen yhteyshenkilöiden kautta niille alueille, joilta yhteyshenkilö oli koordinaatiohankkeen tiedossa. Vain yhden hyvinvointialueen kohdalla viestiä kyselystä ei voitu lähettää kenellekään asianosaiselle.

Kyselyyn saatiin vastauksia kaikkiaan 51 kunnan sekä kolmen hyvinvointialueen (Pohjois-Karjala, Länsi-Uusimaa sekä Kainuu) tilanteesta. Ruoka-apua järjestetään lähes kaikkien vastanneiden kuntien alueella. Ainoastaan kuuden kunnan alueella ei ruoka-apua ilmoitettu olevan. Tämä voi olla kuitenkin hieman tulkinnanvarainen kysymys riippuen siitä, kuinka ruoka-apu määritellään: siihen voi vaikuttaa tulkinta esimerkiksi siitä, täytyykö sen olla täysin maksutonta ja kuinka säännöllistä toiminnan pitää olla. Täysin ilman säännöllisiä ja avoimia ruoka-aputapahtumia oli kyselyn perusteella sekä täydentäviä tietoja hyväksi käyttäen vain Pudasjärvi ja Lemi.

Ruoka-aputoiminnan rahoitus euroissa

Rahallista avustusta ruoka-aputoimijoille oli jaettu vuosien 2022–2023 aikana 21 kunnassa. Mukana oli pieniä kuntia (kolme alle 5000 asukkaan kuntaa), suuria kuntia (kuusi kuntaa, joissa on yli 100 000 asukasta) ja siltä väliltä (12 kappaletta 9000–84000 asukkaan kuntia). Suurimmat rahoitussummat olivat pääkaupunkiseudun isoissa kaupungeissa: Helsingissä, Vantaalla ja Espoossa.

Suurin ruoka-aputoimijoiden tukemiseen käytetty summa löytyi Helsingistä, missä tuki on ollut yli miljoona euroa vuodessa sisältäen tuen yksittäisille ruoka-aputoimijoille avustusten kautta sekä Stadin safkan hävikkiterminaalin toiminnan. Yli sadantuhannen euron vuosittaista tukea ruoka-aputoimijoiden tueksi tarjoavat myös Vantaa, Espoo, Turku, Pori ja Jyväskylä. Seuraavaksi suurinta tukea (15 000–85 000 euroa vuodessa) oli Kuopiossa, Rovaniemellä, Porvoossa, Hyvinkäällä, Järvenpäässä sekä Imatralla. 400–5000 euron rahoitustukia oli jaettu Pyhäjärvellä, Soinissa, Vimpelissä, Laukaassa, Naantalissa, Ilmajoella, Leppävirralla, Salossa ja Kotkassa. Euromääräistä tukea ei ollut 30 kunnassa eikä yksikään vastannut hyvinvointialue ilmoittanut tukeneensa ruoka-aputoimijoita rahallisesti.

Joidenkin kuntien vastauksista kävi ilmi, että ilmoitetut rahasummat ovat arvioita, sillä kaikkea ruoka-avuksi luettavaa ei ole eroteltavissa yleisistä avustusmuodoista. Lisäksi monien kuntien kohdalla annettiin muuta rahanarvoista tukea tai järjestettiin kunnan omaa ruoka-apua, jonka kustannuksia ei ilmoitettu rahoituksesta kysyttäessä. Parin kunnan kohdalla ilmoitettu luku ei myöskään sisältänyt koko vuonna ruoka-aputoimintaan käytettävää summaa: Hyvinkäällä vuoden 2023 ei ole koko vuoden kattava luku ja Helsingissä vuonna 2022 summassa on mukana vain yksittäisille toimijoille jaetut avustukset, kun taas 2023 luvussa on mukana myös Stadin safkan toimintaan budjetoitu rahoitus.

Monimuotoista ruoka-apua ja tuen lähteitä

Tuettu ruoka-apu kunnissa oli monen muotoista. Ruoka-apu kattoi hävikkiterminaaleja, kassijakoa, yhteisöruokailuja ja kausittaista tai kampanjaomaista ruoka-aputyötä. Lisäksi useampi vastannut kunta kertoi kunnan itse järjestävän ruoka-aputoimintaa tai mahdollistavansa laitoskeittiöiden (pääasiassa koulujen) ylijäämäruuan jakamisen (Kärsämäki, Askola, Vesanto, Asikkala, Hartola, Hollola, Sauvo ja Äänekoski), mikä ei kuitenkaan näkynyt kyselyn euromääräisessä tuessa. Ruoka-apua toteuttavia toimijoita tuetaan muutamassa kaupungissa myös kumppanuussopimuksin (Hyvinkää, Rovaniemi ja Pori), jolloin ei ole välttämättä tarkkaa tietoa siitä, mikä osuus tuesta kohdistuu ruoka-apuun.

Kunnissa ruoka-avun kuluja katetaan mm. tilavuokrien ja muiden tiloihin liittyvien kustannusten, elintarvikekuljetusten, asukastoiminnan yhteydessä tapahtuvan ruoka-avun ja yhteisruokailujen järjestämisen osalta. Rahallista tukea on erimuotoista: järjestöjen kumppanuusavustuksia, yleisavustuksia järjestötoimintaan ja yhdessä kaupungissa myös osallistuvan budjetoinnin määrärahoja. Useimmiten avustuksia jaettiin hyvinvointiin liittyviltä toimialoilta, kuten hyvinvoinnin ja terveyden edistäminen tai hyvinvointipalvelut. Mukaan mahtui kuitenkin moninainen joukko eri toimialojen rahoitusta perusturvasta elinvoiman toimialaan.

Ruoka-avun tuen monimuotoisuus

Kunnat tukevat ruoka-apua myös monin muin tavoin kuin pelkästään rahallisesti. Monessa kunnassa, jossa suoraa rahallista tukea ruoka-aputoimijoille ei ollut, tuettiin toimintaa jollain muulla tavalla. Muita kuin rahallisia tukimuotoja kerrottiin olevan ainakin 22 kunnan alueella. Suurin joukko kuntia tarjosi tiloja toimijoiden käyttöön maksutta: 12 vastannutta kuntaa (mm. Alajärvi, Kiuruvesi, Luumäki, Muonio, Nurmijärvi, Pelkosenniemi, Sonkajärvi) tarjoaa niitä säännölliseen toimintaan, yksi epäsäännöllisesti ruoka-apuun tapahtumissa (Toivakka) ja kahdessa kunnassa (Uurainen ja Pudasjärvi) tiloja on tarjolla, mutta tarvetta ei tällä hetkellä ole. Kunnat ovat myös hankkineet kylmälaitteita, tarjonneet työllistämisen tukitoimia ruoka-aputoimijoiden käyttöön sekä auttaneet ruoka-avusta viestimisessä. Lisäksi ruoka-aputoimijoille voi olla tarjolla heille erityisesti kohdennettuja palveluita: ainakin Helsingin kaupungin rahoittama hävikkiterminaali Stadin safka tarjoaa logistiikkapalveluita, koulutusta ja toiminnan kehittämisen tukea verkostonsa jäsenille maksutta.

Laajasti ymmärrettynä ruoka-apua tuetaan tai järjestetään yhteistyössä kunnan kanssa 37 kunnassa. Minkäänlaista tukea ei ole vuosina 2022–2023 jaettu 14 kyselyyn vastanneessa kunnassa, joista ainakin kaksi kuntaa (Paimio ja Pudasjärvi) on ilmoittanut tukea olevan tarjolla, jos sille olisi tilausta.

Hyvinvointialueiden vaikutukset ruoka-apuun

Kysyimme kunnilta myös hyvinvointialueiden aloittamisen vaikutuksesta kuntien ruoka-avun rahoitukseen tai ruoka-avun muihin tukimuotoihin. Suurin osa vastaajista totesi, että ruoka-avun tukeen ei ole joko tullut muutoksia hyvinvointialueiden aloittamisen myötä tai asiaa ei ole koordinoitu yhteistyössä hyvinvointialueiden kanssa. Joissain kunnissa muutos oli vaikuttanut lähinnä siihen, miltä toimialalta ruoka-apua tällä hetkellä tuetaan. Muutamalla alueella yhteistyöstä ruoka-avun parissa oli tehty linjauksia tai ainakin käyty keskustelua: Keski-Uudellamaalla sekä Satakunnassa ruoka-apu näyttää jääneen kuntien vastuulle. Sitä vastoin Pohjois-Karjalassa kuntien ja hyvinvointialueen kesken on sovittu, että hyvinvointialue vastaa ruoka-avun koordinoinnista. Myös Itä-Uudenmaan kunnat ovat katsoneet, että koordinointi ruoka-avun suhteen tulisi olla hyvinvointialueen vastuulla. Osa vastaajista mainitsi tilanteen olevan selvityksessä tai keskustelussa ruoka-apuun kohdistetun valtionavun hakukierroksen vuoksi. Haku oli vielä auki, kun keräsimme pääosan vastauksista, joten asiassa on voinut tapahtua myös kehitystä kyselyyn tulleiden vastausten jälkeen.

Lopuksi

Ruoka-avun rahoitus ruoka-aputoimintaan kunnissa näyttäytyy siis olevan hyvin vaihtelevaa: Osa kunnista tukee toimijoita rahallisesti – jotkut jopa huomattavilla summilla. Alle kolmasosa vastanneista kunnista ei tue ruoka-avun toimijoita, mutta se voi johtua esimerkiksi siitä, että toimijoita ei ole tai ruoka-apua järjestävät pääasiassa seurakunnat, jotka eivät täytä avustusehtoja. Ruoka-avun rooli nähdään tärkeänä: suuret rahalliset panostukset ja myös joidenkin tukea jakamattomien kuntien vastaukset heijastelevat sitä, että ruoka-avun tukea tarvitaan ja ruoka-aputoiminta nähdään tarpeellisena.