Suomen Punaisen Ristin Ruoka-avun kunta- ja aluevaalipaneelissa pohdittiin ratkaisuja ruoka-apua tarvitsevien ihmisten auttamiseen

Katso paneelin tallenne Suomen Punaisen Ristin YouTube-kanavalla.

Suomen Punaisen Ristin Ruoka-avun kunta- ja aluevaalipaneelissa 31.3.2025 pohdittiin ratkaisuja ruoka-apua tarvitsevien ihmisten auttamiseen. Teamsissa järjestettyyn paneeliin osallistui ehdokkaat kuudesta puolueesta ja kuudesta vaalipiiristä. Mukana olivat Maaret Castrén/Kok. (Helsinki), Piia Elo/SDP (Varsinais-Suomi), Emma Kolu/Vihr. (Häme), Anna Kontula/Vas. (Pirkanmaa), Hanna-Leena Mattila/Kesk. (Oulu) ja Mika Poutala/KD (Uusimaa). Paneeliin oli kutsuttu kaikkien eduskuntapuolueiden edustajat. Paneelin juonsi toimittaja Maria Pettersson.

Panelistien oma yhteys ruoka-apuun nousi ensihoidon asiakaskontakteista, osallisuutta ja yhteisöllisyyttä kehittävästä työstä, ruokakassijaosta, kunnan verkostoista, lapsuudenperheen sosiaalisista ongelmista sekä henkilökohtaisista kokemuksista ruoka-avun hakijana. Seuraavassa on joitakin nostoja paneelin alustuksesta sekä tilaisuudessa esitetyt kysymykset ja esille tulleita ratkaisuehdotuksia ruoka-avun tarpeen vähentämiseksi Suomessa.

Suomen Punaisen Ristin kotimaan toiminnan johtaja Leena Suurpää kuvasi ennen varsinaista paneelia pitämässään alustuksessa ruoka-avun nykytilannetta ja muistutti, että ruoka-apuun turvautuvien määrä on kasvanut Suomessa jo useamman vuoden ajan. Köyhyys koskettaa ihmisiä Suomessa yhä enemmän ja syvemmin, ja se vaikuttaa laajasti ihmisten hyvinvointiin. Esimerkiksi lapsena koetulla köyhyydellä on vaikutuksia myöhempään elämään, kuten opintoihin ja terveyteen.

Suurpää toi esiin, että on tärkeää vahvistaa sellaista joustavaa perusturvaa, joka tukee ihmisiä muuttuvissa elämäntilanteissa ja vähentää väliinputoamista ja eriarvoisuuden syvenemistä ihmisten kesken. Yhteiskunnan inhimillisyyden keskeinen arvo ja mittari on se, miten se huolehtii heikoimmistaan, muistutti Leena Suurpää alustuksessaan. Siksi hän halusikin kiittää kaikkia ruoka-avun parissa työskenteleviä vapaaehtoisia, työntekijöitä ja yhteistyökumppaneita ihmisten auttamisesta ja paikallisten yhteisöjen vahvistamisesta ympäri Suomen.

Kysymys 1. Jos kunnat keräisivät tietoa esimerkiksi ruoka-avun tarpeessa olevista tai asunnottomista kuntalaisistaan, miten hyödyntäisit tätä tietoa päättäjänä?

”Tietoa ruoka-avun tarpeesta on kyllä olemassa, mutta se ei löydä tietään päätöksentekoon”, aloitti yksi panelisteista. Useimpien kannatusta sai ehdotus selvittää, mitkä palvelut toimivat yhteen ja mitä kuiluja niiden välille jää. Jotkut panelistit pohtivat, että kuntien ja hyvinvointialueiden tavoitteiden asettelun tulisi olla kunnianhimoista esimerkiksi niin, että seuraavan valtuustokauden lopulla tarvetta ruoka-avun rahoittamiseen ei enää olisi. Tavoite tulisi huomioida luonnollisesti myös talousarviossa. Vastuu ruoka-avun rahoittamisesta jakautuu sekä kunnalle että hyvinvointialueelle.

Yksi ehdotus oli, että kuntiin perustetaan huono-osaisuuden työryhmä, joka käsittelisi ulosottovelkoja, asunnottomuutta ym. Keskustelussa tuotiin kuitenkin esille, että kunnissa kyllä tiedetään ja tunnetaan sosioekonomisesti heikoimmin pärjäävät alueet. Näillä alueilla matalan kynnyksen palveluja tulisi olla saatavilla esimerkiksi asukastuvissa tai alueolohuoneissa. Jokseenkin yhtä mieltä oltiin siitä, että myös ruoka-aputapahtumat tarjoavat tilaisuuden kohdata palvelujen ja etuuksien tarpeessa olevia ihmisiä.

Kysymys 2. Miten ihmiset pääsisivät nousemaan väliaikaiseksi tarkoitetusta ruoka-avusta sosiaaliturvan piiriin?

Muutama panelisti piti ratkaisuna perustuloa, joka olisi ratkaisu sosiaaliturvaan. Myös hallituksen suunnittelema yleistuki, joka perustuisi enemmän työtekoon kannustamiseen, tarjottiin ratkaisuna. Perustuloa tai yleistukea ei kuitenkaan vielä ole olemassa. ”Tällä hetkellä sosiaaliturvasysteemi on monimutkainen ja pirstaleinen. Pieniä roposia haetaan monilta eri luukuilta”, kuvaili yksi panelisteista. Yhtenä ratkaisuna esitettiin etsivää sosiaalityötä, jota tehdään muun muassa Helsingissä ruoka-aputapahtumissa.

Kysymys 3. Miten mielestänne etsivää sosiaalityötä tulisi kehittää?

Yhtä lukuun ottamatta panelistit olivat tietoisia, että lakiin on kirjattu velvoite sosiaalipalvelun etsivän työn järjestämisestä. Tällä perusteella osa panelisteista kannatti ajatusta, että sosiaalityön menetelmät tulisi uudistaa ja siirtyä toimistopöydän takaa sinne, missä tukea ja palveluja tarvitsevat ihmiset ovat. Paneelissa sai kannatusta yhden ehdokkaan esitys siitä, että sosiaalityön koulutusta tulisi uudistaa ja sisällyttää etsivä työ koulutusohjelmaan. Monissa maissa tämä on jo toteutettu. Paneelissa tuotiin esille, että Turussa alueolohuonetoimintaan on yhdistetty aikuissosiaalityötä. Myös kirjastot mainittiin potentiaalisina kohtaamispaikkoina.

Kysymys 4. Miten ruoka-avun rahoitus pitäisi mielestänne järjestää?

Ruoka-avun kolmen miljoonan euron valtionavustus herätti vilkasta keskustelua. Toisaalta todettiin, että valtiontasoinen raha on hyvä uudistus, mutta kolme miljoonaa vuositasolla on valtiolta ruoka-apukontekstissa todella vähän. Paneelissa nostettiin esimerkiksi Kanta-Hämeen alue, jossa järjestöt ja seurakunnat saattavat käyttää vuosittain jopa 1,5 miljoonaa ruoka-avun järjestämiseen. Lisäksi, jos jokin alue ei hae valtionavustusta, se ei saa rahoitusta, jolloin valtionapu jakaantuu epätasaisesti ja epätasa-arvoisesti maassa eikä ole THL:n valvonnan piirissä.

Rahoituksen pitkäjänteisyyttä pidettiin ruoka-aputoimijoiden kannalta hyvänä. Paneelissa keskusteltiin siitä, voiko valtionavustus johtaa siihen, että hyvinvointialueet säästävät saman verran ruoka-aputoimijoille tarkoitetuista avustuksistaan. Yksi panelisteista peräänkuulutti asian seurantaa, sillä valtionavustus ei ole hyvinvointialueiden säästökeino. Hyvinvointialueiden vaikea taloustilanne herätti kuitenkin ymmärrystä ja tuenilmaisuja joidenkin ehdokkaiden keskuudessa, sillä ”alueilla jaetaan tällä hetkellä niukkuutta”. Yksi panelisti halusi muistuttaa, että tämän hallituksen aikana ruoka-avun tarve on lisääntynyt, kun sosiaaliturvasta on leikattu ja työllisyystoimiin ei ole löydetty oikeita reseptejä. Vaaleilla päätetään, ketkä kunnan asioista päättävät. Äänestäjien valitsemilla poliitikoilla on velvollisuus katsoa, että rahat käytetään oikein.

Yhden panelistin mukaan ei ole ideaalitilanne, että Suomessa ihmiset jonottavat ruokaa pärjätäkseen. Kyseessä on ongelma, josta tulisi päästä eroon. Ihmisille taloudellinen autonomia on tärkeää. Ruoka-avulla vahvistetaan tavaramuotoista sosiaaliturvaa, joka ei ole tarkoituksenmukaista eikä auta eteenpäin. Ruoka-apu on tärkeää äkillisissä tilanteissa, silloin tarvitaan tavaraa eikä byrokraattista prosessia. Ruoka-apurahaa tulisi suunnata sosiaaliturvaan.

Kysymys 5. Millaisia konkreettisia päätöksiä tulisi tehdä, että ruoka-avun tarve vähenisi, ja seuraavien kunta- ja aluevaalien yhteydessä ruoka-aputeemainen vaalipaneeli olisi tarpeeton?

Panelistit jakoivat käsityksen, että tämä ei ole välttämättä kunta- ja aluevaalikysymys. Yksi panelisteista totesi, että kun olemme olevinamme hyvinvointiyhteiskunta, niin meillä tulisi olla kattava perussosiaaliturva. Toinen painotti, että tulisi saada kannustimia, jotta työ ei ole ihmisille pelkästään toimeentuloturva, vaan sitä kautta kokee itsensä arvokkaaksi yhteiskunnan jäseneksi. Panelistit arvioivat, että verorahalla voidaan kustantaa asioita, jotta ihmisillä olisi hyvä olla. Tällä hetkellä rahaa joudutaan laittamaan mm. sotilaalliseen puolustukseen. Lisää verorahoja saa, jos päätetään niin ja kerätään niitä kohteista, joita ei vielä ole verotettu. Paneeli päättyi yhden ehdokkaan näkemykseen: Jos ihmisillä on nälkä, silloin pitää suunnata verorahoja sosiaaliturvaan. Ruoka-avun tarpeesta ei voida puhua yksikössä, vaan siihen liittyy monenlaisia erilaisia tarpeita.

Ruoka-avun kunta- ja aluevaalipaneelin tuotti Suomen Punaisen Ristin ruoka-avun koordinaation kehittämishanke STEA.