Visioita ruoka-avun tulevaisuudesta

Valtakunnallinen kestävän ruoka-avun kehittämisryhmä kokoontui 3. kerran

Hallituksen leikkaukset ja veronkorotukset huolettavat ja herättävät aiheellisesti keskustelua ruoka-aputoimijoiden ja ruoka-apua tekevien keskusjärjestöjen piirissä. Esimerkiksi evankelisluterilaisten seurakuntien asiakasmäärät ovat nousseet vuodesta 2023 alkaen ja niiden tietojen mukaan asumiskustannuksiin on kulunut jopa 30 % aikaisempaa enemmän seurakuntien avustuksia. Vapaakirkko kertoo samansuuntaisista havainnoista asiakkaidensa tilanteessa.

Hallituksen leikkaukset ulottuvat kansalaisten lisäksi myös STEA:n avustuksiin, joka aiheuttaa sen, että järjestöavustusten ennakoitavuus on heikentynyt. Kun leikkaukset kohdistuvat myös järjestösektorille, näyttää ruoka-apua tekevien järjestöjen tulevaisuus uhkaavalta. Alan järjestöt ja seurakunnat jakavat huolen siitä, miten ihmiset pärjäävät ja riittävätkö toimijoiden resurssit auttamiseen.

Ruoka-aputoimijoiden voimavaroja vaatii myös muuttuva asiakaskunta. Ruoka-apuverkostoissa on keskusteltu tämän kevään aikana aktiivisesti ulkomaalaistaustaisten asiakkaiden määrän kasvusta. Sen arvioidaan muuttaneen ruoka-aputapahtumien luonnetta. Vapaaehtoisuuteen perustuvassa ruoka-avussa toimijoilta ei voi edellyttää tai odottaa valmiuksia vastata lisääntyvään ja monimuotoistuvaan avun tarpeeseen, joka vaatisi mm. ruoka-avun tunnistamista yhtenä kotoutumisen tuen muotona.

Kurkistus ruoka-avun mahdollisiin tulevaisuuksiin…

Kestävän ruoka-avun kehittämisryhmän kolmannessa kokouksessa 3.5.2024 keskusteltiin alan toiminnan tulevaisuudesta Itä-Suomen yliopiston Utopioita ruokajonosta-hankkeen tutkijoiden johdolla. Tehtävänämme oli kuvitella vaihtoehtoisia tulevaisuuksia ruoka-avun toteuttamiselle silläkin riskillä, että se on epävarmaa ja tuntematonta, edellyttää yhteiskunnan toiminnan tuntemusta ja saattaa merkitä itsensä tarpeettomaksi tekemistä. Visiointi on välttämätöntä, ihan puhtaasti muutoksen aikaansaamiseksi, jotta pystyisimme auttamaan ruoka-avun tarpeessa olevia ihmisiä tulevaisuudessa kestävällä tavalla sekä lopulta jopa ratkaisemaan toimeentulo-ongelmat niin, ettei ruoka-apuun tarvitsisi enää turvautua.

…lyhyellä…

Ruoka-avun tarpeen lisääntyminen, jaettavan hävikkiruoan väheneminen sekä uudet asiakasryhmät ovat yhtälö, jonka ratkaisuun eivät pienten järjestöjen vapaaehtoisten voimavarat yksin riitä. Tilanteeseen tarvitaan yhteiskunnan puuttumista ja vastuunkantoa. Toimijat näkevät erityisesti kunnan roolin vahvistamisen ratkaisevana tekijänä: tarvitaan kuntien johtoryhmien ja johtajien vakuuttamista, vastaavasti myös hyvinvointialueilla. Ruoka-avun tarpeen ehkäisy tulee kirjata virallisesti kuntien hallintosääntöön ja tehtäviin. Hyvinvointikertomusten osaksi tarvitaan perustelu uudenlaisesta yhteistyöstä: hyvinvointialueet ja kunnat seuraavat ruoka-aputoimintaa ja sen kehittymistä. Köyhien ja syrjäytymisuhan alla olevien etujen ajamiseen tarvitaan joka kuntaan köyhyysneuvosto.

…ja pitkällä tähtäimellä

Hyvinvointivaltio on sellainen, joka huolehtii kansalaisistaan. Kestävän ruoka-avun kehittämisryhmä kurkisti vuoteen 2035, jossa perusturva on nykyistä parempi ja ruoka-avun tarve merkittävästi vähentynyt. Näimme, että 2045 perusturva on tasolla, jossa ruoka-apua järjestetään enää aidosti väliaikaisena poikkeusapuna ehkäisevän toimeentulotuen tapaan. Hätäruoka-apua saatetaan aina tarvita, jolloin se olisi osa sosiaalityötä ja diakoniaa tai hyvinvointialueiden yhteisötyötä; kenties osa kuntien valmius- ja varautumistoimintaa, jossa järjestöillä on tärkeä yhteistyökumppanin rooli.

Kestävän ruoka-avun kehittämisryhmä 2024:
Kotimaisen avustustyönliitto Koa ry – Kirkkohallitus – Ruoka-apu.fi/Kirkkopalvelut – Sininauhaliitto ry – Stadin Safka – Suomen Helluntaikirkko – Suomen Punainen Risti – Työttömien Keskusjärjestö ry – Vantaan Yhteinen Pöytä – ViaDia ry.
Lisäksi ryhmään kuuluvat Ruokavirasto, Sosiaali- ja terveysjärjestöjen avustuskeskus (STEA) sekä sosiaali- ja terveysministeriö.