Valtakunnallinen kestävän ruoka-avun kehittämisryhmä kokoontui 4. kerran
Syyskuussa hyväksytyn ruoka-avun valtionasetuksen vaikutukset puhututtivat kestävän ruoka-avun kehittämisryhmässä lokakuun lopussa. Pääsimme kokouksessa kuulemaan Terveyden ja hyvinvoinnin laitosta, jolle vastuu ruoka-avun määrärahojen myöntämisestä siirtyy. Yhtenä ruoka-aputoimijoiden huolena nostettiin se, ettei kaikilla kunnilla tai hyvinvointialueilla vaikuta olevan resursseja tai intoa hankehallinnoijaksi, mikä synnyttää epävarmuutta alueilla avustuksen hakuikkunan lähestyessä. Alueelliset keskustelut ja yhteistyöhalukkuus on tarpeen, jotta hankehallinnoijat löytyvät, ja ruoka-apua on jatkossakin saatavilla valtakunnallisesti.
Myös leikkaukset STEA-avustuksiin lisäävät epävarmuutta ja huolta ruoka-aputoimijoissa sekä ruoka-apua tekevien keskusjärjestöjen piirissä. Valtionavustuksen määrärahan rajautuessa vain ruoka-aputoiminnan välittömiin kustannuksiin herää monilla kysymys siitä, miten toiminnan muut kustannukset kuten raportointi- ja hallinnointikulut katetaan, kehittämis- ja verkostotyöstä puhumattakaan. Esimerkiksi ruoka-avun etsivän työn ja jalkautuvan neuvonnan muotojen kehittämistä ja toteuttamista pidettiin tärkeänä niin avunsaajien, vapaaehtoisten kuin työntekijöidenkin näkökulmasta. Toisaalta keskusteluissa kuului myös se, ettei järjestöissä leikkauksia purematta niellä. Huolen keskellä elää myös tahtotila löytää ratkaisuja ja toivoa, jotta apua olisi mahdollista antaa jatkossakin.
Valmius voimavarana ruoka-avussa
Iltapäivällä vuorossa oli alustus valmiudesta voimavarana ruoka-avussa. Esityksessä korostui valmiuden ja voimavarojen merkitys henkiselle kriisinsietokyvylle ja jaksamiselle, jotta vaikeiden aikojen keskellä pystyisimme löytämään ratkaisuja ruoka-avun haasteisiin. Pääsimme myös pohtimaan ruoka-apukentän heikkouksia, vahvuuksia, uhkia ja mahdollisuuksia. Avun tarvitsijoiden määrän kasvamisesta, hävikin vähenemisestä ja rahoituksen epävarmuudesta huolimatta ruoka-apukentästä oli edelleen löydettävissä vahvuuksia ja mahdollisuuksia. Merkittävimpinä vahvuuksina nostettiin vapaaehtoisten osaaminen, ruoka-aputoiminnan ketteryys ja muunneltavuus sekä yhteistyöverkostot niin paikallisesti, alueellisesti kuin valtakunnallisesti.
Lopussa koeponnistimme ruoka-aputoimintaa kolmen eri skenaarion kautta. Sekä skenaariotyöskentelyssä että alustuksessa tuli ilmi se, ettei valmiuden tarvitse, eikä se voi, näyttää samalta eri järjestöissä, seurakunnissa tai yksilötasolla. Kaikkien on kuitenkin mahdollista parantaa omaa valmiuttaan niin konkreettisen varautumisen keinoin kuin omia voimavaroja vaalimalla ja vahvistamalla. Valmius voimavarana vahvistaa uskoa omaan pärjäämiseen, yhdessä tekemiseen ja yleisesti ihmisten kykyyn selvitä vaikeista paikoista. Kun uskomme itse pärjäävämme, voimme paremmin auttaa heitä, ketkä pärjäävät heikommin.
Kestävän ruoka-avun kehittämisryhmä 2024:
Kotimaisen avustustyönliitto Koa ry – Kirkkohallitus – Ruoka-apu.fi/Kirkkopalvelut – Sininauhaliitto ry – Stadin Safka – Suomen Helluntaikirkko – Suomen Punainen Risti – Työttömien Keskusjärjestö ry – Vantaan Yhteinen Pöytä – ViaDia ry. Lisäksi ryhmään kuuluvat Ruokavirasto, Sosiaali- ja terveysjärjestöjen avustuskeskus (STEA) sosiaali- ja terveysministeriö sekä Terveyden ja hyvinvoinnin laitos.
Kirjoittaja
- Minea Simi
- Korkeakouluharjoittelija / SPR Ruoka-avun koordinaation kehittämishanke
- minea.simi@redcross.fi