KoMa-tutkimushankkeen havaintoja ruoka-avusta

Olemme Diakonia-ammattikorkeakoulussa tarkastelleet osana Korona yhteiskunnan marginaaleissa (KoMa) –tutkimushanketta muun muassa ruoka-avun hakijoiden hyvinvointia ja palveluiden käyttöä sekä ruoka-avun merkitystä. Tutkimushanketta on rahoittanut Euroopan sosiaalirahasto, ja sen päätoteuttajana on ollut Tampereen yliopisto.

Tässä blogissa kokoamme yhteen havaintoja, joita olemme KoMa-hankkeen ruoka-apuosiossa tehneet. Aineistona on käytetty ruoka-avun hakijoille suunnattua kyselyä, joka toteutettiin loppuvuodesta 2021. Kyselyyn tuli 942 vastausta 17 eri kunnasta eri puolilta Suomea. Tarkemmin näistä asioista voi lukea muista julkaisuistamme, joita on koottu KoMa-hankkeen nettisivuille.

Ruoka-avun kävijäkunnan moninaisuus

Ruoka-avussa asioivien joukko on hyvin moninainen. Suurin osa ruoka-apukyselyymme vastanneista oli työkyvyttömyys- ja vanhuuseläkkeellä, neljäsosa oli työttömiä ja joukossa oli myös työssäkäyviä ja opiskelijoita. Osa tarvitsee ruoka-avun kautta tilapäistä apua äkillisten talousvaikeuksiensa myötä, kun taas osalla on laajempia ja pitkäkestoisempia ongelmia elämässään. Kannattaa myös huomioida, että kyselyymme vastaaminen edellytti jaksamista ja suomen kielen tietoa, joita kaikilla ruoka-apua hakevilla ei välttämättä ole.

Ruoka-apu ei ole kaikille siihen turvautuville täysin välttämätöntä, mutta silti merkittävässä roolissa arjessa selviytymisen tukena. Kyselytulostemme mukaan kaupunkimaisissa kunnissa ja etenkin pääkaupunkiseudulla kuitenkin koetaan, että ilman ruoka-apua on mahdotonta pärjätä. Näin ajattelevat etenkin työttömät ja yksinhuoltajat. Tässä on nähtävillä suurien kaupunkien elinkustannukset.

Ruoka-avun kokivat lisähelpotuksena arkeen etenkin he, jotka olivat aloittaneet ruoka-avussa asioinnin pandemian aikaan. Pandemian talousvaikutukset laajensivat ruoka-avun hakijakuntaa, ja pandemia-aikoina asioinnin aloittaneet olivat jonkin verran nuorempia ja etenkin koulutetumpia kuin ruoka-avussa pidempään asioineet. Arvaamattomat yhteiskunnalliset tilanteet voivatkin johtaa siihen, että kuka tahansa voi päätyä tarvitsemaan ruoka-apua. Siksi tarvitaan monenlaisia keinoja kehittää sekä palvelujärjestelmää että ruoka-aputoimintaa.

Eivätkö muut palvelut auta hädässä?

Virallinen tuki- ja palvelujärjestelmä ei vastaa tarpeeksi hyvin kaikkiin tarpeisiin. Moni niin sanotusti putoaa monimutkaisen ja siiloutuneen järjestelmän aukkoihin, tai joutuu kokonaan poiskäännytetyksi apua ja tukea hakiessaan. Lisäksi tulostemme mukaan palvelujen ja tukien alikäyttö on ruoka-avun hakijoiden keskuudessa yleistä. Vaikka ihminen kokisi tarvitsevansa jotakin palvelua, hän ei syystä tai toisesta hae sitä.

Palveluja hakemattomissa korostuvat työttömät, toisen asteen koulutetut sekä maaseutumaisissa kunnissa asuvat. Palvelujen alikäyttöä esiintyi etenkin talous- ja velkaneuvonnan, sosiaalityöntekijän palveluiden ja toimeentulotuen kohdalla. Kyselyssä ei kysytty syitä sille, miksi palveluja tai tukia ei haeta, mutta tähän vaikuttaa erittäin todennäköisesti palvelujen heikko saavutettavuus.

Tarvittava palvelu voi olla liian kaukana ja matkakustannukset tai muut asiakasmaksut olla liian korkeita. Digipalvelutkin voivat olla heikosti saavutettavissa, jos palvelua tarvitsevalla ei ole tarvittavia laitteita tai taitoja niiden käyttöön. Lisäksi puhutaan tiedollisesta saavutettavuudesta, eli kaikki eivät välttämättä tunne tukia eivätkä palveluita. Esimerkiksi sosiaalipalvelut jäävät tunnettuudessa terveyspalveluiden jalkoihin.

Yhteiskunnan viralliset tukimuodot, kuten toimeentulotuki, saattavat olla äkillisissä toimeentulovaikeuksissa liian jäykkiä ja byrokraattisia. Tällaisissa tapauksissa ruoka-avusta saa nopeasti helpotusta ilman monimutkaista hakuprosessia. Ruoka-avussa voi asioida nimettömänä ilman, että tarvitsee perustella avun tarvettaan, mikä pienentää kynnystä hakea ruoka-apua.

Tuki- ja palvelujärjestelmä selkeämmäksi

Monimutkainen tuki- ja palvelujärjestelmä ei myöskään tavoita kaikkia apua ja tukea tarvitsevia, koska vaikeuksien keskellä järjestelmästä on vaikea saada selkoa. Taloudellisessa niukkuudessa eläminen vaikeuttaa elämän ennakoitavuutta, ja kuormittaa aivojen tiedonkäsittelykykyjä. Kun huomio kiinnittyy talousvaikeuksien kanssa pärjäämiseen, ihmisellä on vähemmän jaksamista muiden asioiden käsittelyyn, kuten tuki- ja palvelujärjestelmän kiemuroiden selvittelyyn.

Tuki- ja palvelujärjestelmä on saatava selkeämmäksi ja ymmärrettävämmäksi, jotta ihmiset tietävät, mistä apua ja tukea tarvittaessa saa. Tarjolla on oltava helposti saatavilla olevaa ja ymmärrettävää tietoa etuuksista ja palveluista, etenkin paikoissa, joissa potentiaaliset palvelujen ja tukien tarvitsijat liikkuvat. Tällaista matalan kynnyksen neuvontaa on tai on ollut tarjolla esimerkiksi ruoka-avun hakijoille Helsingissä ja Tampereella. Tällaisia toimintamalleja olisi hyvä saada pysyviksi toimintamalleiksi koko maahan.

Tämän lisäksi tuki- ja palvelujärjestelmää pitää kehittää ennaltaehkäisevään suuntaan, jotta ihmisille ei ylipäätään syntyisi tarvetta turvautua ruoka-apuun. Moni apua tarvitseva ei saa tarvitsemaansa apua julkiselta sektorilta, koska siiloutuneessa palvelujärjestelmässä vuorovaikutus eri toimijoiden välillä saattaa olla puutteellista. Vaikka paljon puhutaan sote-integraatiosta, niin siinä on silti vielä paljon tehtävää – puhumattakaan soten yhteistyöstä työllisyyspalvelujen, Kelan ja kolmannen sektorin kanssa.

Kuuntelemista ja yhteistyötä vaikeuksia kokevien hyväksi

Palvelujärjestelmien kehittäjien kannattaa kuunnella ruoka-avun parissa työskenteleviä ja jalkautua ruoka-apua hakevien keskuuteen selvittääkseen, mitä heillä on sanottavanaan. Ruoka-avun käytännön toiminnasta saatava tieto on keskeistä palvelujärjestelmän kokonaisuuden ja kehittämisen kannalta. Ruoka-aputoimijoilta ja ruoka-avun saajilta saatavan tiedon avulla voidaan etsiä entistä parempia keinoja vastata ihmisten tarpeisiin.

Tulevaisuutta on vaikea ennustaa, mutta mikäli hallituksen kaavailemat sosiaaliturvan heikennykset toteutuvat, ruoka-avun tarve tulee erittäin todennäköisesti kasvamaan entisestään. Tällaisessa tilanteessa on hyvä, että ruoka-aputoimijoita tuetaan. Kuitenkin optimitilanne olisi se, ettei kenenkään tarvitsisi turvautua ruoka-apuun. Vaikka ajatus saattaakin tuntua utopistiselta, siihen kannattaa ja pitää pyrkiä.